N-sana

Ei ole minusta sopivaa, kun nykyisin kuulee käytettävän N-sanaa aivan liian paljon. Luulisi, että vuonna 2019 olisi kulttuurimme jo sillä tolalla, ettei sitä tarvitisisi viljellä puheessa sellaisessa mittakaavassa kuin sitä tällä hetkellä esiintyy. On tajuttu jo vartalopositiivisuuskin, ja hiuslakkaakin saa nykyisin jo gluteenittomana, muista tieteen saralla tehdyistä edistysaskelista puhumattakaan, joita en nyt tässä ala henkilökohtaisista syistäni luettelemaan, niin luulisi ettei suullinen ilmaisumme laahaisi näin paljon jälkijunassa. Eivätkö N-sanaa käyttävät tahot todella tiedä, että ilman sen käyttöäkin voi elää aivan täyttä elämää? Sen voi myös aivan hyvin korvata muilla, kauniimmilla, kuvailevilla sanoilla. Tai jos ei keksi sellaista juuri sillä haavaa, voi vain siirtyä suoraan seuraavaan sanaan joka siihen virkkeeseen oli tulossa. Kun kerta ilman yhteistä kieltä kykenevät suomalainen turisti ja thaimaalainen räätälikin käymään kauppaa, ja suomalainen mies sentään on tarkka ostokäyttäytymisestään, niin eikö kaksi samalla äidinkielellä asioivaa henkilöä sitten voi käydä kahvilla ilman tuon 7-kirjaimisen sanaroskan ilmoille kuuluttamista! Millaisia käytöstapoja ja puheenpartta nuoremmat, jopa lapset, viereisessä pöydässä oppivatkaan tahtomattaan. Kyllä minusta jonkun pitää nyt ottaa vastuu, ja omalla esimerkillään myötävaikuttaa kyseisen sanan painumiseen unholaan. Käyttäkäämme ennemmin muita, luovia ratkaisuja ja näyttäkäämme dynaaminen osaamisemme, kerta ne jok'toisen ansioluettelossakin mainitaan. Uhmaan nyt seuraavassa omia periaatteitani, ja kirjoitan tuon kielletyn sanan blogiini ensimmäisen ja viimeisen kerran, ihan vain ja ainoastaan varoittavaksi esimerkiksi kaikille muille N-sanoille, jotta ymmärtävät pysyä poissa tältä sivustolta. Ensimmäinen kerta: niinkun. Viimeinen kerta: niinkun.

Hyvää jatkoa nyt sitten vain kaikille, ja tästä asiasta ei sitten enää tartte sanoa. Tähän blogiin en nyt laita kuvaa, jotta se ei vie kenenkään huomiota liiaksi pois itse asiasta. Seuraavassa postauksessa kuva ois kiva. Kommentoi alle, millaisia kuvia haluaisitte jatkossa blogissani nähdä. Loppuun vielä vinkki heille, jotka tahtovat seurata tätä palstaa säännöllisesti. Menkää internet-versioon, ja kun olette siellä, tai jos olitte siellä jo valmiiksi, suunnatkaa kursorinne joko vasempaan laitaan tahi aivan sivun alareunaan. Näissä kohdin sijaitsee alue, jolle voitte kirjoittaa oman sähköpostiosoitteenne, sillä seurauksella, että saatte sinne ilmoituksen aina kun uusi kirjoitelmus tänne tulee. Lopuksi teidän tulee painaa vielä submit-nimistä pikku laatikkoa, se on englantia ja tarkoittaa että olette vakavissanne.

Käsittämättömyyksiä joita ei voi ymmärtääkään

Suomalainen ymmärtää ja käsittää asioita. Vaikkapa nyt kahvikupin, kerta sen voi ottaa käteen ja juoda siitä armanjakkia, mutta se nyt ei kuulu minulle. Kuitenkin ymmärtää sormensa sen ympäri ja sitten se muki on käsitetty. Siinä killuu yläraajan lämpöisessä otteessa se Myrna tai 365+ tai kalliin kahvilan logolla painettu, ja ei ole mitään vaikeaa siinä asiassa. Ruotsalaiset on vähän etevämpiä, ne kun jo paikallaan voi förstå (seistä edessä). Se on hyvä kun pitää tajuta vaikka hevosia (häst) tai kunnantaloja tai kaupan kassalla lattialle pudonneita viiden sentin kolikoita, joita ei saa yhteen käteen. Ameriikanelävät on varmaan luontevia juhlatelttojen ja kattomuraalien kanssa, kun niillä se on understand. Mutta miten pitää lähestyä semmoisia asioita, joita ei saa käteen eikä voi katsoa, ylös- tai eteenpäinkään? Esmes tämä internetti. Tai joku hittidieetti. Ei oikein välittäisi ajatella semmosia liikaa.

Oli niistä hemuleista juttua viimeksi. Muumikirjasta opin, että hemulit ei tee mitään huvikseen. Siis vain jos niillä on joku työ tai askar, niin sitten ne sen tekevät. Koirat on siitä mukavia, että ne tekee  huvikseen asioita. Ei vaikuta kukaan tapaamani koiraeläin siltä että nyt justiinsa en ehdi jäädä kahville kun pitää painella yhtiökokoukseen tästä, ja sitten me lähdetään velipojan kanssa savotalle. Niillä on aina aikaa istua alas ja parantaa maailmaa.

Kissoista en lähtis vannomaan, että mitä ne tekee sillon kun itse ei tiedä. Joskus olen kävellyt huoneeseen jossa kaksi kissaa näyttää heti siltä että nyt tuli keskeytys tähän hommaan, ja kääntävät päänsä vähän sivulle ja katsovat ulos, että juu, tässä vaan just oltiin katsomassa ulos, ja mieleen tulee, että jos niillä olisi peukalot niin varmana olisivat jo ottaneet maailmanvallan pois päättäjiltä, joka ei välttämättä olis  huono idea sekään.

Tähän loppuun sitten vielä kuva. Se on nyt vaakasuunnassa, ja mustavalkoinen, mikä saattoi yllättää jonkun teistä, mutta kuitenkin olette jo nyt ihan sinut sen asian kanssa, ja voitte alkaa jo palaamaan arkirutiineihinne, kun tämäkin postaus nyt jo oli tässä. 

Neko on suomeksi kissa. Japaniksi neko.
Filmasi Schwarzweissheinrich

Alkutekstit

Rakkaat lukijat. Kyllä, te molemmat, tarkoitan juuri teitä. Tässä se nyt on. Minun blogini ensimmäinen postaus. Hip hei.

Ennen kuin kumpikaan ehtii kysyä, mitä vanitarium tarkoittaa; se on allekirjoittaneen itsekeksimä hybridi latinan sanoista vanitus, turhuus ja sanitarium, parantola. Eli vapaasti ajateltuna tämä sivusto on paikka jossa kaikki turhuudet voivat hyvin, taikka ainakin ovat kuntoutumassa. Kirjoittaneen lähetteellä tänne silloin tällöin tulee joitakin uusia tahi vanhempia turhuuksia hieman lepäämään ja saamaan vertaistukea. Tai ehkä ne vain kirjoittautuvat sisään ja sitten jättäytyvät omiin oloihinsa muiden osallistuessa päivähuoneessa osallistavaan taidepainotteiseen toimintaterapiaan. Se niille suotakoon, kaikki eivät tykkää märkää märälle -menetelmästä, jolla se akvarellikurssi aina aloitetaan, ja hiilipiirrustuksista kynsinauhoihin pinttyvästä mustasta, puhumattakaan pilatekseen pohjautuvasta rytmikkäästä päiväkahvin jälkeisestä verryttelytuokiosta. Vaikka verrryttelyhousut ovatkin nykyään ihan cool.

Turhuuksilla puolestaan tarkoitetaan tässä kaikkia niitä asioita ja ajatuksia, joita ei ole pakko ajatella, mutta joita sittenkin on ihan kiva ajatella, ja joita etenkin tulee ajateltua silloin juuri kun pitäisi ajatella niitä ajatuksia joita olisi pikimmiten ajateltava. Esmes että olikos meillä vielä hiivaa, jaa mutta onko se vegaanista ensinkään, voiko siitä nyt tehdä niitä pikapullia sille veljenpojalle, joka on tulossa päivittämään älytelkkaria, kun sen tyttöystävä on tiemmä vegaani eikä syö lihaa. Taitaa olla parempi pelata varman päälle ja kirjoittaa ostoslistaan vihiksiä.

Tämän blogin käyttötarkoitusta taasen ei ole niin tarkkaan mietitty. Ehkä tätä voi lukea silloin kun ei jaksa heti katsoa enempää hydraulic press -videoita YouTubesta mutta ei ihan viitti vielä mennä maate tai suihkuun tai kauppaan (maitoa 2 rasvatonta, 1 kevyt, vihiksiä), tai sitten voi mennä keittämään kahvit ja lukea tätä sitten sen jälkeen, kahvin kanssa.

Ensi kerralla voin vaikka laittaa jonkun kuvan tänne kun hoksaan mistä sen saa. Jättäkää kommenttia, haluatteko sen pystyyn vai vaakaan, omasta mielestä vaakapäin olevat on jotenkin esteettisempiä, mutta sitten taas pysty- olevat sopii kivasti kännykän näytölle, ilman että pitää vipsaista ranne kallelleen. Voin vaikka myös kirjoittaa hemuleista.