Odottamaton paluu

Taas tuli pidettyä taukoa tästä bloggaamisesta, mutta ymmärtänette varmaan, meillä influenssereillä on hieman kiirusta joskus. Mutta nyt saatte taas lukea suosikkipakinoitsijattarenne tajunnanvirtaa pitkän odotuksen jälkeen.. tai ehkä ette osanneet edes odottaa jatkoa; tämä on hieman pienempi tuotanto kuin nuo avatarit ja marvelit, joihin on sovittu tehtävän jo kuusi seuraavaa osaa. Ja näin indiekustanteena Vanitarium tarjoaa teille täysin riippumattomia näkökantoja! (Toim.Huom. lahjustarjoukset ja korruptioyhteydenotot pyydetään lähettämään sähköpostiin, kuoreen tunnus "vilppi".) Tämän blogin parissa voitte olla varma, ettei teitä mielistellä tai johdeta harhaan! Sehän nyt on sanomattakin toki selvää, olettehan noin älykkään näköinen, onko teidän sukulaisianne kenties töissä radiossa? 

Mitäs minun pitikään.. Niin! Lehtitietojen mukaan lukeminen on hyväksi. (Teette siis aivoillenne gutaa nytkin, kiitos Vanitarium.)  Oletteko koskaan lukeneet Homeroon kirjoja? Lukekaa ihmeessä, jos teillä on aikaa. Jos teillä ei ole aikaa, niin lukekaa vaikka lääkkeen mukana tullut pikkupränttipapyrys, joka on taiten taiteltu kuin tiekartta sinne askiin. Niissä on joskus ajatuksiaherättäviä sisältöjä vaikkei arvaisi! "Ei saa käyttää muualla kuin sormen- tai varpaankynsissä." Herääkö teillekin kysymys, mitä muita kynsiä vielä on, ja miksei niissä saa käyttää? Yksi toinen kanssa, mitä tykkään aina lukea, on kaupoissa pienet kauppiaan itse laatimat kyltit. Ne jotenkin aina kertovat kokonaisen tarinan yhdellä pienellä virkkeellä. Tässä muutamia joita olen viimeksi lukenut:

Huom. Oluet on siirretty juomaosastolle (vanha perunaseinä). Pahoittelemme remontista aiheutuvaa vaivaa. 

Leikattu vahakangas on ostopäätös. 

Irtokarkkeja EI saa maistella. 

Bioska-pussit vain hevien ostajalle. 

Annathan edelläsi olevalle asiointirauhan. 

Voi roiskua, purista varovasti. 

Kevyttä lukemista

Luin tuossa Aamulehdestä, että nykyään voi järjestää ns. kevythäät. (Vain kirkko, ilman juhlapaikan vuokraa; selvää säästöä.) Ei siinä sitten mitään.

Aloin sitten ajatella (huvikseni) muita kevyitä asioita: Voi olla kevytyrittäjä, ajaa kevytpyörällä, syödä kevytlevitettä (koska naistenlehdessä sanotaan että pitää KEVENTÄÄ!), värjätä tukan kevytvärillä, laittaa autoon kevytmetallivanteet .. mitä näitä nyt on.

Vastapainoksi mietin sitten raskaita asioita: sanoa painava sanansa, painaa pitkää päivää, tehdä raskaita päätöksiä, syödä raskas ateria, painaa kutsukortit niihin häihin .. kuulostaa jotenkin ikävämmiltä nämä.

Milloin painavasta tai raskaasta tuli synonyymi huonolle, ja kevyt alkoi olla tavoiteltavampaa? Alkoiko se silloin 50 vuotta sitten* kun käytiin Kuussa ja se oli hienoa kun nautit, astro- tai taiko-, oli siellä painottomina raketeissaan ja Kuussakin vähemmän painovoimattuina kuin koto Maassa? Vai onko tätä jatkunut jo kauemmin? Tätä ei koulussa opetettu.

*Kuulin tässä ihan joku lähipäivä että siitä tuli kuluneeksi justiinsa se 50 vuotta tasan päivälleen, en kuitenkaan jaksanu tarkistaa että mikä päivä se oli, tarkalleen, kyllä te tajusitte kuitenkin, ja ehkä muistatte paremmin. Ehkä jopa olitte paikalla silloin! (Ette siellä Kuussa, vaan kotona, ja katsoitte televisiota, ja hihkuitte mukana.)

Muistan  kyllä joskus kuulleeni kehuttavan, että hyvä piironki, niin painava, lie vahvaa tekoa. Ja rantarolexin tiemmä erottaa aidosta siitä(kin) että se on kevyempi. Että ehkä tämä muutos on ollut pikkuhiljaista. Ennustanenkin, että (koska muoti kiertää) pian on taas hienompaa että on painava.

Taikka nämä ei sopineet tuohon jakoon; kevytkenkäisiä naisia ei niin kovin katsota hyvällä, ja sitten taas tämä Raskasta joulua -revyy on vissiin ihan mainio. Että ehkä teinkin vain hätiköityjä johtopäätöksiä (taas)! Olkoon nämä kevyet tai vahvat ihan miten on, en minä tässä rupea nyt niitä erottelemaan. Hyvään booliinkin tarttee molempia.

Sitä minä en sitten kyllä hyvällä tahdollakaan osaa sanoa, että kun ostoshihnalle kuuluu laittaa painavat ensin ja kevyet vikaks, että onko se nyt sitten hyvä vai huono asia, se nyt vaan on niin.

Sitten tämän viikon katsojakysymykseen: onko teidän perheessä tapana laittaa kaikki painavat samaan kassiin vai joka kassiin vähän painavia ja sitten kevyitä päälle? Parhaat kommentit luemme sitten seuraavassa blogissa!

Nii! Ja riippukeinu. Onko se niinkuin painava, kun siinä on se riippu-, vai kepeä kun kerta -keinuu?

Lopuksi vihdoin se kuva, jota jo onkin odotettu. Sepäs onkin nyt värikuva, mutta ovelasti neliö, ni ei tarvinnu sen kanssa tuskailla että pystyyn vai vaakaan. Otin sen itse puhelimellani. Se on Ylöjärven kirkon niitten sen huoltorakennuksen takapuolelta, siinon kottikärryjä levolle laskettuna, ilta-auringossa. Ja vähän niinkuin aiheeseen sopiva, kun alussa siitä kirkosta mainitsin. Minusta ihan kiva kuva. Ottakaa itse parempia!

Väli

Jompikumpi blogini lukijoista lieneekin jo huomannut, ettei ole saanut hetkeen uutta luettavaa tällä sivustolle. Muilla sivustoilla varmaan onkin ollut (luettavaa).
Nyt täten ilmoitan että tauko tulee olemaan ohi.

Seuravaa taukoa ei vielä ole suunnitteilla, mutta toisaalta eipä edellämainittukaan ollut. Että en minä siitä päätäni pantiksi laittaisi. Siis siittä että uutta taukoa ei heti kohta tule. Ei tässä kuule mitään julkaisuaikatauluja tartte noudattaa, tämä on harrastus!!! Ihan voi niitten omien tekemättömien puhdetöidensä pariin palata, jos tulee aika pitkäksi uutta postausta odotellessa. Ja mikä niissä vanhoissa on vikana! Uutta pitää aina olla. Ihme kaahotusta sen tuoreimman tapauksen perässä. Ennen oli sentään nostagista.

Mutta nii, seuraavassa blogitekstissäni tulee sitten katsojakysymys, että valmistautukaa sitten taas semmoiseen interaktiiviseen kohtaan siinä, mutta se ei ole mikään vaikea, kuten että pitäisi oma nimi sanoa ekalla kertaa uudessa luokassa ja vähän kertoo ittestä, tai muuta minkä eteen tarttee jännittää, vaan ihan semmoinen vaan small talk -juttu. Kommentoineiden kesken arvotaan sitten tuttuun tapaan palkintoja, että ihan sillä.

Tässä ei nytte ole minkään kuvaa, kun tämä oli vaan tämmöinen niinkun ilmoitustaululappu, ei niissä yleensä mitään (julkaisukelpoisia) kuvia tuppaa olemaan.
Tupata on hauska sana. Käyttäkää sitä.

N-sana

Ei ole minusta sopivaa, kun nykyisin kuulee käytettävän N-sanaa aivan liian paljon. Luulisi, että vuonna 2019 olisi kulttuurimme jo sillä tolalla, ettei sitä tarvitisisi viljellä puheessa sellaisessa mittakaavassa kuin sitä tällä hetkellä esiintyy. On tajuttu jo vartalopositiivisuuskin, ja hiuslakkaakin saa nykyisin jo gluteenittomana, muista tieteen saralla tehdyistä edistysaskelista puhumattakaan, joita en nyt tässä ala henkilökohtaisista syistäni luettelemaan, niin luulisi ettei suullinen ilmaisumme laahaisi näin paljon jälkijunassa. Eivätkö N-sanaa käyttävät tahot todella tiedä, että ilman sen käyttöäkin voi elää aivan täyttä elämää? Sen voi myös aivan hyvin korvata muilla, kauniimmilla, kuvailevilla sanoilla. Tai jos ei keksi sellaista juuri sillä haavaa, voi vain siirtyä suoraan seuraavaan sanaan joka siihen virkkeeseen oli tulossa. Kun kerta ilman yhteistä kieltä kykenevät suomalainen turisti ja thaimaalainen räätälikin käymään kauppaa, ja suomalainen mies sentään on tarkka ostokäyttäytymisestään, niin eikö kaksi samalla äidinkielellä asioivaa henkilöä sitten voi käydä kahvilla ilman tuon 7-kirjaimisen sanaroskan ilmoille kuuluttamista! Millaisia käytöstapoja ja puheenpartta nuoremmat, jopa lapset, viereisessä pöydässä oppivatkaan tahtomattaan. Kyllä minusta jonkun pitää nyt ottaa vastuu, ja omalla esimerkillään myötävaikuttaa kyseisen sanan painumiseen unholaan. Käyttäkäämme ennemmin muita, luovia ratkaisuja ja näyttäkäämme dynaaminen osaamisemme, kerta ne jok'toisen ansioluettelossakin mainitaan. Uhmaan nyt seuraavassa omia periaatteitani, ja kirjoitan tuon kielletyn sanan blogiini ensimmäisen ja viimeisen kerran, ihan vain ja ainoastaan varoittavaksi esimerkiksi kaikille muille N-sanoille, jotta ymmärtävät pysyä poissa tältä sivustolta. Ensimmäinen kerta: niinkun. Viimeinen kerta: niinkun.

Hyvää jatkoa nyt sitten vain kaikille, ja tästä asiasta ei sitten enää tartte sanoa. Tähän blogiin en nyt laita kuvaa, jotta se ei vie kenenkään huomiota liiaksi pois itse asiasta. Seuraavassa postauksessa kuva ois kiva. Kommentoi alle, millaisia kuvia haluaisitte jatkossa blogissani nähdä. Loppuun vielä vinkki heille, jotka tahtovat seurata tätä palstaa säännöllisesti. Menkää internet-versioon, ja kun olette siellä, tai jos olitte siellä jo valmiiksi, suunnatkaa kursorinne joko vasempaan laitaan tahi aivan sivun alareunaan. Näissä kohdin sijaitsee alue, jolle voitte kirjoittaa oman sähköpostiosoitteenne, sillä seurauksella, että saatte sinne ilmoituksen aina kun uusi kirjoitelmus tänne tulee. Lopuksi teidän tulee painaa vielä submit-nimistä pikku laatikkoa, se on englantia ja tarkoittaa että olette vakavissanne.

Käsittämättömyyksiä joita ei voi ymmärtääkään

Suomalainen ymmärtää ja käsittää asioita. Vaikkapa nyt kahvikupin, kerta sen voi ottaa käteen ja juoda siitä armanjakkia, mutta se nyt ei kuulu minulle. Kuitenkin ymmärtää sormensa sen ympäri ja sitten se muki on käsitetty. Siinä killuu yläraajan lämpöisessä otteessa se Myrna tai 365+ tai kalliin kahvilan logolla painettu, ja ei ole mitään vaikeaa siinä asiassa. Ruotsalaiset on vähän etevämpiä, ne kun jo paikallaan voi förstå (seistä edessä). Se on hyvä kun pitää tajuta vaikka hevosia (häst) tai kunnantaloja tai kaupan kassalla lattialle pudonneita viiden sentin kolikoita, joita ei saa yhteen käteen. Ameriikanelävät on varmaan luontevia juhlatelttojen ja kattomuraalien kanssa, kun niillä se on understand. Mutta miten pitää lähestyä semmoisia asioita, joita ei saa käteen eikä voi katsoa, ylös- tai eteenpäinkään? Esmes tämä internetti. Tai joku hittidieetti. Ei oikein välittäisi ajatella semmosia liikaa.

Oli niistä hemuleista juttua viimeksi. Muumikirjasta opin, että hemulit ei tee mitään huvikseen. Siis vain jos niillä on joku työ tai askar, niin sitten ne sen tekevät. Koirat on siitä mukavia, että ne tekee  huvikseen asioita. Ei vaikuta kukaan tapaamani koiraeläin siltä että nyt justiinsa en ehdi jäädä kahville kun pitää painella yhtiökokoukseen tästä, ja sitten me lähdetään velipojan kanssa savotalle. Niillä on aina aikaa istua alas ja parantaa maailmaa.

Kissoista en lähtis vannomaan, että mitä ne tekee sillon kun itse ei tiedä. Joskus olen kävellyt huoneeseen jossa kaksi kissaa näyttää heti siltä että nyt tuli keskeytys tähän hommaan, ja kääntävät päänsä vähän sivulle ja katsovat ulos, että juu, tässä vaan just oltiin katsomassa ulos, ja mieleen tulee, että jos niillä olisi peukalot niin varmana olisivat jo ottaneet maailmanvallan pois päättäjiltä, joka ei välttämättä olis  huono idea sekään.

Tähän loppuun sitten vielä kuva. Se on nyt vaakasuunnassa, ja mustavalkoinen, mikä saattoi yllättää jonkun teistä, mutta kuitenkin olette jo nyt ihan sinut sen asian kanssa, ja voitte alkaa jo palaamaan arkirutiineihinne, kun tämäkin postaus nyt jo oli tässä. 

Neko on suomeksi kissa. Japaniksi neko.
Filmasi Schwarzweissheinrich

Alkutekstit

Rakkaat lukijat. Kyllä, te molemmat, tarkoitan juuri teitä. Tässä se nyt on. Minun blogini ensimmäinen postaus. Hip hei.

Ennen kuin kumpikaan ehtii kysyä, mitä vanitarium tarkoittaa; se on allekirjoittaneen itsekeksimä hybridi latinan sanoista vanitus, turhuus ja sanitarium, parantola. Eli vapaasti ajateltuna tämä sivusto on paikka jossa kaikki turhuudet voivat hyvin, taikka ainakin ovat kuntoutumassa. Kirjoittaneen lähetteellä tänne silloin tällöin tulee joitakin uusia tahi vanhempia turhuuksia hieman lepäämään ja saamaan vertaistukea. Tai ehkä ne vain kirjoittautuvat sisään ja sitten jättäytyvät omiin oloihinsa muiden osallistuessa päivähuoneessa osallistavaan taidepainotteiseen toimintaterapiaan. Se niille suotakoon, kaikki eivät tykkää märkää märälle -menetelmästä, jolla se akvarellikurssi aina aloitetaan, ja hiilipiirrustuksista kynsinauhoihin pinttyvästä mustasta, puhumattakaan pilatekseen pohjautuvasta rytmikkäästä päiväkahvin jälkeisestä verryttelytuokiosta. Vaikka verrryttelyhousut ovatkin nykyään ihan cool.

Turhuuksilla puolestaan tarkoitetaan tässä kaikkia niitä asioita ja ajatuksia, joita ei ole pakko ajatella, mutta joita sittenkin on ihan kiva ajatella, ja joita etenkin tulee ajateltua silloin juuri kun pitäisi ajatella niitä ajatuksia joita olisi pikimmiten ajateltava. Esmes että olikos meillä vielä hiivaa, jaa mutta onko se vegaanista ensinkään, voiko siitä nyt tehdä niitä pikapullia sille veljenpojalle, joka on tulossa päivittämään älytelkkaria, kun sen tyttöystävä on tiemmä vegaani eikä syö lihaa. Taitaa olla parempi pelata varman päälle ja kirjoittaa ostoslistaan vihiksiä.

Tämän blogin käyttötarkoitusta taasen ei ole niin tarkkaan mietitty. Ehkä tätä voi lukea silloin kun ei jaksa heti katsoa enempää hydraulic press -videoita YouTubesta mutta ei ihan viitti vielä mennä maate tai suihkuun tai kauppaan (maitoa 2 rasvatonta, 1 kevyt, vihiksiä), tai sitten voi mennä keittämään kahvit ja lukea tätä sitten sen jälkeen, kahvin kanssa.

Ensi kerralla voin vaikka laittaa jonkun kuvan tänne kun hoksaan mistä sen saa. Jättäkää kommenttia, haluatteko sen pystyyn vai vaakaan, omasta mielestä vaakapäin olevat on jotenkin esteettisempiä, mutta sitten taas pysty- olevat sopii kivasti kännykän näytölle, ilman että pitää vipsaista ranne kallelleen. Voin vaikka myös kirjoittaa hemuleista.